Reunalan serkut - Anton ja Matilda Reunalan jälkeläiset - tutustuivat Helsingin uusiin nähtävyyksiin lauantaina 3.8.2019. Ryhmäkuvan otimme Kampissa entisellä linja-autoasemalla, jossa kohoavat nykyisin Amos Rex -museon mahtavat kattotötteröt.
Kuvan voi näpäyttää suuremmaksi erilliseen ikkunaan.

Tapasimme maailman pohjoisimmalla Mellunmäen metroasemalla, jossa opettelimme AB-metrolippujen ostamista ja leimaamista. Metro lähti minuutilleen ajallaan, ja matka keskustaan Kampin metroasemalle sujui parissakymmenessä minuutissa.

Amos Rexin valoisassa sisääntuloaulassa opas kertoi museosta ja Ars Fennica 2019 -näyttelystä. Pyöreä aukko katossa on yksi maan pinnalle nousevista tötteröistä.

Viisi pohjoismaista taiteilijaa kilpailee Ars Fennica 2019 -palkinnosta. Suomalaisen Petri Ala-Maunuksen valtavan kokoinen metsämaisema on pääsalissa, jonka kaareva katto tuntuu melkein liikkuvan.

Islantilainen Egill Saebjörnsson on tutustunut kahteen 36 metriä pitkään Ugh ja Boogar -peikkoon, jotka olivat rakentaneet näyttelyyn värikkään peikkokahvilan. Peikot olivat keittäneet kahviakin, joka oli yllättäen ihan hyvää. Lopuksi jokainen sai äänestää mielestään parhaan viidestä taiteilijasta.

Amos Rexistä kävelimme aukion poikki lounaalle japanilaiseen Itsudemo-ravintolaan. Sisään mennään aika huomaamattomasti portaiden ylätasanteelta.

Sisällä valikoimaa riitti, susheja sekä lämpimiä ruokalajeja oli melkoisesti. Rohkeat söivät puikoilla. Salaatti- ja jälkiruokapöytä eivät mahtuneet kuvaan.

Itsudemosta kävelimme jalankulkuvaloja noudattaen Arkadiankadun ja Mannerheimintien yli. Takana näkyvät Sokoksen talo ja Lasipalatsi. 

Oodi-keskustakirjasto on upea ilmestys, vähän kuin lentävä lautanen olisi laskeutunut nykytaiteen museo Kiasman taakse. Kymmenkunta vuotta sitten puiston ja Oodin paikalla oli rautateiden tavara-asema ja tiilimakasiineja.

Matkalla näkyi monta sähköpotkulautaa, joista on tullut suosittu menopeli Helsingin keskustassa.

Rullaportaita pääsee avaraan ylimpään kerrokseen, jossa tunnelma on kuin valtamerilaivassa. 

Yläkerran terassilla voi ihailla Helsingin kansallismaisemaa. Eduskuntatalo on remontin jälkeen putipuhdas, ja Musiikkitalon seinälle on ilmestynyt jättikokoinen valotaulu. Kansalaistori on kehittymässä yleisötapahtumien paikaksi. 

Kansallismuseon torni nousee musiikkitalon takana, siitä oikealle on Finlandia-talo. Stadionin torni erottuu vähän kauempana.

Oodista kävelimme muutaman sata metriä Rautatientorin metroasemalle. Ensin yksiä rullaportaita alas, sitten lippujen leimaus automaateilla ja seuraavia rullaportaita vielä syvemmälle alas laiturialueelle, josta tuttu oranssi metrojuna kiidätti meidät takaisin Mellunmäkeen.

Mellunmäestä ajoimme 3-4 kilometriä viimeiseen kohteeseen, joitakin vuosia sitten avattuun Fazerilan vierailukeskukseen. 

Fazerilan odotusaulassa pyörii houkuttelevan näköinen suklaakaupunki.

Sisälle on rakennettu pieni sademetsä, jonka trooppisessa lämmössä ja kosteudessa kasvaa muun muassa kaakaopuu, suklaan tärkeimmän raaka-aineen lähde. Pippuri, vanilja ja banaanikin kasvavat täällä. 

Leena ja Iisa ihastelevat kettua. Pihlajanmarja-marmelaadikaramelli on ollut Fazerin suosikkituote vuosikymmeniä - siitä yhteys kettuun.

Toinen vanha suosikki on aitoon munankuoreen tehty Mignon-muna. Niinpä saimme arvata, montako tyhjää kananmunankuorta on käytetty jättiläispupuun.

Fazer on mukana työpaikkaruokailussa, joten mekin saimme tehdä terveellisen ruoka-annoksen puukuutioihin piirretyistä aineksista.

Robotti antoi arvosanan annoksesta. Täydet viisi tähteä sai robotin nauramaan, kolme tähteä herätti hämmästystä.

Lasikaapeissa oli Fazerin historiaa. 1900-luvun alussa myyntimiehellä oli laatikollinen pieniä lasipurkkeja, joista tuotteita sai haistella. Maistettavaksi ei riittänyt.

Suklaatehdas oli esillä pienoismallina. Oikea tehdas tekee päivässä tonnikaupalla Fazerin sinistä ja muita suklaaherkkuja. 

Lopuksi oli parikymmentä minuuttia aikaa herkutella karkkipuun tuotteilla niin paljon kuin vatsaan mahtui.

Karkkipuu oli hauska kokemus kaikenikäisille. 

Kierroksen kopuksi jokainen sai Fazerin herkkukassin.

Retkipäivä päätettiin Fazerilan kahvilassa. Aarne Reunala kertoi Skyttien DNA-tutkimuksen tuloksista, Markku Lindfors kertoi valmistella olevista Karhulan Skyttien retkestä Tampereelle syksyllä 2019 ja, jos Venäjän lupaama viisumivapaus toteutuu, niin mahdollisesta matkasta Viipuriin ja Karhulaan kesällä 2020. Sakari Vornanen, serkkujoukon nestori 80 v., kiitti päivän järjestelyistä ja kertoi, miten tärkeää on ollut, että serkkutapaamisia on järjestetty jo vuodesta 1986 alkaen. 

(15.8.2019 AR)